“You have to find that place that brings out the human in you. The soul in you. The love in you.”
Rakastan sitä, kun astun lentokoneesta ulos uudessa maassa. Rakastan sitä, miten matkan pituudesta huolimatta jokaisen matkustajan kasvoilla näkyy innostus ja seikkailunhalu. Rakastan uusien kaupunkien tuoksuja. Rakastan sitä, miten kulttuurierot muovaavat myös omaa persoonaa ja saavat pessimistin ajattelemaan optimistisesti. Rakastan sitä, että jokainen päivä opin tai näen jotain uutta. Rakastan sitä, miten ulkomailla pystyn hengittämään vapaammin. Rakastan matkustamista.
Vaikka edellisestä ulkomaanmatkastani on vasta kuukausi, kärsin nyt jo ”Suomi-masennusta”; mikä syntyy hetki sen jälkeen, kun on palannut takaisin siihen tavalliseen tylsään arkeen. Olen suunnitellut kirjoittavani tätä postausta siitä lähtien kun kävin istumassa neulan alla ja tatuoin käsivarteeni itseäni parhaiten kuvaavan sanan ”wanderlust”. Kirjaimellisesti se tarkoittaa kyltymätöntä himoa/kiihkeyttä vaeltaa, matkustaa ja tutkia maailmaa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen matkustanut 4 eri maanosassa ja käynyt kymmenissä uusissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Vuotta 2018 on mennyt vasta 6kk ja silti olen ehtinyt tehdä kaksi ulkomaanmatkaa: yhden Indonesiaan ja toisen Afrikkaan. Aikataulutus täysipäiväisen opiskelun ja osa-aikaisen työssäkäynnin välillä ei todellakaan ole helppoa: jos toisessa menestyy, niin toinen on usein vain suorittamista. Harvoilla matkustaminen käy silloin edes mielessä, onhan opintojen suorittaminen paljon tärkeämpää!
Suurin osa aikuisista sairastaa tai kärsii jossain elämänsä vaiheessa lyhyt- tai pitkäaikaista masennusta tai stressiä. Stressi voi ajoittain olla tervetullutta, jos se buustaa henkilön parempiin suorituksiin ja sen jälkeen tilanne laukeaa. Mutta tilanteen pitkittyessä voi seuraukset olla hyvinkin vakavat. Jouduin viime vuoden loppupuolella katsomaan vierestä, kun minulle todella tärkeä henkilö ajoi itsensä loppuun. Hän sairastui niin pahaan masennukseen, ettei voi enää koskaan parantua. Se hetki oli minulle pysäyttävä, mutta sitäkin enemmän opettava.
Myönnän, minulle matkustamisesta on tullut pakoreitti. Se tarkoittaa äärimmäistä rauhoittumista, tyhjentymistä ja irtiottoa kaikesta mikä kuuluu arkiseen elämääni. Hyvin monelle se merkitsee samaa, monet pakenevat todellisuutta matkustaen ja yrittäen siten löytää itsensä yhä uudelleen. Etenkin matka Balille sai monet ajattelemaan, että kun tulen takaisin matkaltani niin kuvittelen olevani sisäisesti valaistunut ja seesteinen kaikin puolin. En kuvitellut niin, enkä todellakaan lähtenyt Indonesiaan asti meditoimaan tai parantamaan itseäni mitenkään. Mutta usein silloin kun koti-Suomessa menee ”tikut ristiin” tärkeän henkilön kanssa ja se vaivaa minua, silloin lähden yksinkertaisesti pois. En siksi koska haluaisin pakoilla tilannetta, vaan siksi koska yksin kaukana on helpompi ajatella, ymmärtää itseään ja antaa itselleen sekä muille anteeksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että haluaisin aina matkustaa maailman toiselle puolelle ajattelemaan- usein Itä-Suomeen tai johonkin lähelle lähteminen ajaa saman asian.
Koen olevani tietyllä tapaa levoton sielu. En jaksa pysyä yhdessä paikassa liian kauaa, ja usein juuri ulkomaanmatkoillakin matkakumppani alkaa tavalla tai toisella käydä hermoille jossain vaiheessa (M, sorry for that!). Siksi matkustelu ja henkeäsalpaavien maisemien näkeminen on minulle se mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Pelkkä rutiininomaisuus on vain tylsää ja se ei ole oikeastaan koskaan antanut minulle sitä tarvittavaa mielihyvää edes onnistumisesta tai mistään muustakaan. Sitä kuitenkin jaksaa tehdä, kunnes löytää itselleen sen juuri oikeanlaisen työn mikä on sopivan joustavaa, vaihtelevaa ja haastavaa. Siihen asti pitäydyn tavassani kiertää maailmaa, ja ajattelen että aina kun astun lentokoneeseen ja matkustan kohti tuntematonta, on se aina uusi mahdollisuus!
Tämä blogi on valitettavasti jäätynyt lähes kokonaan kevään aikana; emme oikeastaan ole kumpikaan saaneet ajatuksiamme tarpeeksi hyvin kasaan kirjoittaaksemme ne tänne kokonaisiksi postauksiksi. Joten aktivoimme teitä nyt hieman, ja pyydämme jokaista lukijaa vastaamaan kommentti-kenttään jotta voitte myös inspiroitua toisistanne:
Mikä teidät saa lomafiilikselle? Mikä olisi teidän unelmakohteenne?
L